Mistähän sitä aloittaisi.. Matka meni kokonaisuudessaan hyvin. Lento Hollantiin meni ihan hyvin, vaikka vähän stressasinkin, koska Oodi ei ole ikinä aiemmin lentänyt. Saimme asua matkan ajan Katheljinin ja Raymondin luona, mikä oli todella mukavaa, kun ei tarvinnut hotelliin mennä. Koirat olivat tietysti aika innoissaan toisistaan, mutta astutuksien jälkeen onneksi kuitenkin rauhoittuivat ja olivat suurimman osan ajasta ihan rauhassa. Bodi oli hyvin tottelevainen, ja vaikka olikin kovin innostunut Oodista, keskittyi se kuitenkin Katheljinin antamiin käskyihin. Matkan aikana positiivinen käsitykseni Bodista ainoastaan vahvistui, ja olenkin hyvin onnellinen saadessani mahdollisuuden käyttää Bodia Oodille. Bodi ja Oodi, kuulostaa aika hauskalta kun nimet sanoo yhdessä ;D Oodi käyttäytyi lentokentällä ja Hollannissa tosi hyvin, se ei ollut moksiskaan lentokentän metelistä ja ihmisistä.

Paluumatka ei sujunut kuitenkaan ihan niin täydellisesti kuin menomatka. Kun menimme kentälle, kävin ensimmäiseksi maksamassa Oodin lennon. Oli vähän outoa kun en voinut maksaa molempia suuntia Suomessa, vaan jouduin maksamaan molemmat suunnat erikseen. Paluulento maksoikin Oodin osalta tuplasti enemmän, kuin Suomesta lähtiessä.. Lisäksi kun menin Check-In:iä tekemään, sanottiin että en voi laittaa rinkkaani ruumaan, koska Oodi oli jo yksi matkatavara. Vähän outo juttu tuokin, koska luulisi että Oodi olisi itse itsensä matkatavara, kun sillä oli oma lentolippukin, ja koska Suomesta lähdettäessä sain laitettua rinkkani ruumaan. Oltiin kentällä hyvissä ajoin, ja odoteltiinkin siellä useampi tunti koneeseen menoa. Oodi otti onneksi odottelun chillisti, itse luin kirjaa, Oodi lähinnä makoili, mutta käytiin myös kävelemässä lentokentän läheisyydessä ja harjoiteltiin vähän temppujakin. Lento lähti Hollannista 19.15 ja sen olisi pitänyt olla Suomessa 00.50.

Kun sitten viimein päästiin koneeseen, lähti lento vähän myöhässä. Jouduttiin tälläkin kertaa tekemään välilasku Tukholmassa, jossa menikin aikaa vähän enemmän. Odotusaikaa koneiden välillä oli 1h 40min. Vähän raivostutti, kun en voinut ostaa kentältä mitään juotavaa, olisin kyllä voinut maksaa euroilla, mutta olisin saanut kruunuja takaisin, koska olisi pitänyt maksaa paperirahalla. Kortilla ei ollut rahaa, niin joutui odottelemaan kuivin suin. Siinä odotellessani portilla, ihmettelin muutamaankin otteeseen kun monitorit oli ihan pimeänä. Kun kello oli 22.30 ja tuolloin piti saada nousta koneeseen, mutta kaikki monitorit oli edelleen pimeänä. Odottelemassa oli kuitenkin myös muita matkustajia, ja ajattelin että se on vähän myöhässä. Kun kello oli 22.40, eikä mitään merkkejä koneeseen noususta vieläkään ollut, aloin vähän huolestua. Kävin katsomassa monitoreja, enkä löytänyt lentoani Helsinkiin… Mitään kuulutuksiakaan laiturin vaihdosta ei milloinkaan kuulunut. Yhtäkkiä lento kuitenkin näkyi monitorissa, ja koneeseen nousu oli jo alkanut, ja portti tietysti ihan hyvän matkan päässä siitä missä silloin olin. Piti ottaa muutamia juoksuaskelia, mutta ehdin kuitenkin koneeseen. Kiroilin kyllä mielessäni. Koneen laskeuduttua Helsinkiin, jouduttiin odottelemaan että toinen kone menee pois laiturilta, ja lopuksi jouduin vielä odottamaan melkein tunnin että sain Oodin koneesta.. Luulisi että elävä matkatavara purettaisiin koneesta ensimmäisenä, mutta niin ei kyllä näyttänyt olleen. Äitini tuli onneksi hakemaan minua, ja olikin Alman kanssa meitä vastassa. Alma ja Oodi olivat innoissaan nähdessään toisensa, ja tervehtivätkin toisiaan suurieleisesti, mikä sai muutamat naurut aikaiseksi muilta ihmisiltä. Kello näytti jotain 02.30 kun päästiin kotiin. Oli aika reissu, onneksi se on ohi! Nyt vaan odotetaan tuloksia ;)

Laitoinkin jo lisää päivityksiä ja kuvia kotisivuille, alla vielä muutama räpsäys Oodista ja Bodista.

    
Bodi ja ankkapehmolelu


On se vaan niin komea, toivottavasti jättää kauniin päänsä myös Oodin jälkeläisille :)


Oodi vuorostaan ankan kimpussa.


Oodi hetkellisesti salaman sokaisemana.

Saavuimme tanne eilen iltalennolla. Oodi oli vahan stressaantunut lennosta, mutta palautui kuitenkin stressista nopeasti. Jouduimme vaihtamaan konetta Tukholmassa, mika tietty lisasi omaa stressia siita, kun on 2 nousua ja laskua. Oodi naytti vahan jarkyttyneelta minulle tuotaessa, mutta innostui kuitenkin aikalailla minut nahdessaan. Lentojen kanssa meinasi tulla vahan ongelmia, onneksi varasin ne keskiviikolle, vaikka en tiennytkaan Oodin progen tulosta ennen kuin lentokentalla. Onneksi se oli kuitenkin jo 6, niin ei haitannut lahtea matkaan. Oodi olikin todella innoissaan Bodista, ja astutus onnistuikin heti ensimmaisena iltana. Tanaan Bodi meni paivakotiin, niin Oodi saa levata ennen kuin illalla kokeillaan taas uudestaan. Onnistumismahdollisuudet pitaisivat ainakin olla aika hyvat, koska viivytaan taalla sunnuntaihin asti, kun lauantaille en onnistunut lentoa saamaan. Vahan olin huolissani siita etta Oodi olisi stressaantunut kovastikin, mutta tanaankin kun lenkkeiltiin kaupungilla, se meni ihan normaalin innokkaasti tutkimaan uusia paikkoja, eika ole muutenkaan vaikuttanut silta etta stressaava matka ja uusi paikka olisivat vaikuttaneet mitenkaan. Vaikka tosin herailin yolla aina valilla siihen etta Oodi piipittaa oven takana Bodin peraan.. Nyt se kuitenkin nukkuu tyytyvaisena, seikkailtuamme 1,5h kaupungilla ;) Mulla on kamera taalla mukana, viela en ole saanut kuvia otettua, kun eilen oli jo niin pimeaa kun saavuttiin, mutta eikohan niita ehdi rapsia ihan tarpeeksi. Kun paasen kotiin laittelen niita tanne blogiin ja kotisivuille!

..Otettiin lauantaina, ja näytti vielä hyvin alhaista 0,9. Kyse oli tietty 9:s juoksupäivästä, niin oli oletettavissa että se on alhainen. Tänään otettiin uusinta näyte, vieläkään ei olla liian korkealla, nyt näytti 2,1. Keskiviikko aamuna otetaan viimeinen näyte, ja todennäköisesti matkaan lähdetään keskiviikkoiltana tai torstaiaamuna. Soittelen tänään lennoista, niin varmistuu lähtöpäiväkin. Lähdössä kuitenkin ollaan, hitaasti mutta varmasti…

Otsikko kertoo kaiken tarvittavan. Tänään Oodin juoksu virallisesti alkoi. Pari päivää sitten aavistelin, että nyt ollaan jo aika lähellä. Astutusajankohta ajoittuu viikolle 7, viikon 6 loppupuolella otetaan progesteroni-testi, ja siitä sitten vedetään johtopäätökset oikealle astutuspäivälle. Nyt jännittää! Lentoboxin hakuun lähdetään huomenna. Nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että kaikki menee niinkuin toivotaan! :)

Käytiin Oodin ja Nucan kanssa silmätarkastuksessa keskiviikkona. Molemmat saivat puhtaat paperit. Oodilla on edelleen yksi ripsi molemmissa silmissä, eli lausunnoksi tuli distichiasis. Olin vähän yllättynyt kun Nucalla ei ole Pra vielä puhjennut, se ei ole osoittanut merkkejä huonontuneesta näöstä, mutta iän puolesta ajattelin että se olisi hyvinkin voinut jo puhjeta. Ensi vuonna sitten uudestaan. Nyt ollaan taas yksi askel lähempänä pentuprojektin toteutumista. Joitain merkkejä tulevasta juoksusta alkaa jo olla.

Alman patti tutkittiin samalla, mutta koska patti sijaitsi niin keskeisellä paikalla vatsassa, ja juuri sterilaatio arven vieressä, eläinlääkäri epäili sitä arpikudokseksi. Seurataan kuitenkin tilannetta, mutta olisi kyllä kiva jos se ei olisi mitään vakavaa.

Mulla ei ole tällä hetkellä omaa konetta, niin toisinaan sähköpostien vastaamiseen voi mennä muutama päivä normaalia enemmmän. En myöskään pysty tällä hetkellä päivittämään meidän virallisia kotisivuja. Onneksi on kuitenkin tämä blogi niin ihmiset  voivat joten kuten pysyä ajan tasalla :)

Vähän on mennyt aikaa viime kirjoituksesta, reilu 3kk. Hiljaiseloa ollaan vietetty ja pikkuhiljaa edetään suunnitelmissa. Mitään erikoista ei todellakaan olla tehty. Messarissa tuli käytyä taas rakentamassa yksi päivä, ja yhtenä näyttelypäivänä olin myös paikalla. Yritin tapani mukaan ottaa taas kuvia, mutta en löytänyt oikein hyvää paikkaa, niin lopetin yrittämisen muutaman otoksen jälkeen. Messarista tarttui mukaan taas kaikennäköistä enemmän ja vähemmän turhaa, Oodi sai 3 vinkuvaa tennispalloa, ja onkin rakastanut niitä sen verran rankasti, että yksikään niistä ei enää vingu :D

Oodin juoksua odotellaan alkavaksi, se on alkanut jo kasvattaa turkkiaan takaisin, mutta uskoisin että vähintään kuukausi menee ennen kuin juoksut vielä alkavat. Olen varannut Oodille silmätarkastuksen 18.1  jaNuca tarkastetaan myös samalla. Toivottavasti Nuca vielä välttyisi Pra:lta.

Vielä pitäisi vähän järjestellä asioita ennen astutusmatkaa, mm. hakea lentoboxi lainaan. Innolla odotan mitä tuleman pitää, toivottavasti kaikki menisi niinkuin on suunniteltu ja kaikille halukkaille riittäisi pentuja. Vielä on kuitenkin paljon aikaa siihen että pennut onnistuneen astusmatkan jälkeen syntyisivät. Vähän tietty pelottaa myös tuleva silmäpeilaus, kun viimeksi oli  huonoa onnea sen kanssa.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! :)

Oodi on osoittanut pieniä valeraskauden merkkejä. Nisistä tulee maitoa, ja kuten seuraavasta kuvasarjasta voi todeta, myös pesänteko on kuvioissa. Ollaan kielletty Oodia tekemästä pesää, nyt en kuitenkaan sitä tehnyt, koska halusin hieman huvittaa itseäni ja ottaa muutaman kuvan todistusaineistoksi Oodin hulluudesta :D  

Parastahan tuossa Oodin pesäsekoilussa on se, että kun se on tuon episodin suorittanut, niin se ei varmasti jää nukkumaan pesäänsä, vaan käpertyy sängyn toiselle puolelle mitä ei ole myllätty.

Taippareiden jälkeinen vitutus on alkanut laantua, ja tilalle on jopa tullut toivoa paremmasta huomisesta – tai ensi vuodesta. Nyt täytyy vain keskittyä harjoitusten muuttamiseen vaativimmiksi, ja päästä treenaamaan isompiin porukoihin. Etsitään siis treeniseuraa tositarkoituksella! Lähinnä tietysti noutopuolen juttuihin, mutta myös tokotreenaus ei olisi pahasta!


Kolmas kerta olisi voinut toden sanoa, mutta ei..Tulos jälleen NOU0.
Oodi oli kokeen viimeinen koira – jolla en siis usko olevan mitään vaikutusta, odotteli ihan suht rauhassa, pientä piippausta oli tietty ilmassa mitä Oodilla usein onkin passitilanteissa. Edellisen viikon treenit meni ihan nappiin, ja aina treeneissä Oodi on tehnyt tosi hyvää työtä. Lopputulos miksi taas kaikki meni vähän miten meni, on varmasti se että häiriö on Oodille liikaa. Omissa treeneissä sitä on aika vaikea järjestää, ja ilmeisesti Oodi on aika herkkä häiriölle. Paska juttu, joka kerta ekoista taippareista lähtien, toi homma on mennyt huonommin vaan. Ekoissa taippareissa Oodin haku oli aika hajanaista, mutta toi silti kolme ja kieltäytyi vasta neljännestä. Toisissa taippareissa toi kaksi, ja nyt yhden, eli heittovariksen ja senkin pillityksellä.. Noh, ei mahda mitään, lisää treeniä.. Tänä vuonna ei kuitenkaan enää taippareihin mennä, se on sitten taas ensi vuoden juttu. Harmi homma, Nome-kokeet kiinnostaisi tosi paljon, mutta voi olla kun toi taippareiden läpäisykin on noin haastavaa että Nome-kokeetkin kariutuu.. Plaah, ärsyttää kyllä ihan mielettömästi!

Oodin taipparipöytäkirja on nähtävissä kotisivuilla.

Viikonloppu tuli ja meni, lauantaina osallistuttiin Oodin kanssa KKH:n järjestämään luonnetestiin. Testi meni pitkälti niin kuin osasin kuvitellakin, ainoastaan Oodin toimintakyvyn tulos (-1) jäi hieman harmittamaan. Oodilla meni kelkkaosuudesta pakka vähän sekaisin, eikä millään meinannut uskoa että se ei ole mitään pelottavaa. Oodi siis haukkui kelkalle, eikä meinannut millään tulla aluksi katsomaan sitä, vaikka sitten loppujen lopuksi tulikin. Yllättävää tuossa oli siis se että Oodi ei ole normaalissa elämässä (tietenkään kohdannut hitaasti luokse nytkyvää kelkkaa missä on ihmishahmo kyydissä), mutta muutenkaan käyttäytynyt samalla tavalla. Ja kuitenkin MH-kuvauksessa ääniherkkyyttä kuvaava räminälaite ei saanut Oodissa aikaan samanlaista reaktiota, ja tällöinkin Oodi meni heti katsomaan laitetta. Samaa käytöstä odotin myös nyt, koska Oodi on ollut aina äärimmäisen utelias. Noh, lopputulos on mikä on, sitä on varmaan turha spekuloida, vaikka kyllä vähän aionkin:  Oodi ei ole tottunut lapsiin, se ei pelkää niitä tai ole vihainen, se ei vaan oikein tajua, kai sitä voi epävarmuudeksikin kutsua. Minulla ei ole lapsia eikä niitä tuttavapiirissäkään liiemmin ole.
Muut osa-alueet meni aika odotettavasti, vähän yllätyin kun Oodi ei ollutkaan kovin innokas puolustamaan mua, vaikka vähän haukkuikin. Itseään se kyllä puolusti hanakasti seinässä kiinni ollessaan.. Pimeässä huoneessa Oodi löysi mut melkein heti, vaikka tulikin sisään rynnäköllä, kävi tsekkaamassa huoneen missä olin, ja sitten olikin jo lähdössä pois. Haalaria ja rämisevää tynnyriä Oodi ei säikähtänyt yhtään niin paljon – niitä ohitettaessa se vielä vähän mulkaisi kelkkaa. Saldo oli siis +127p mistä vähennettiin 15pistettä,  täten lopputulokseksi jäi +112p. laukausvarma +++

Seuraavana päivänä en taaskaan saanut jäädä nukkumaan, vaan aamulla suunnattiin kohti Tervakosken KV-näyttelyä. Valehtelisin jos väittäisin ettei odotukset olisi olleet edes vähän korkealla – koiria oli ilmoitettu 7 kpl, joista kaksi siis omiani. Ilmoitin jossain oudossa mielentilassa Almankin. Alma ei kuitenkaan osallistunut, koska siltä leikattiin pari viikkoa sitten nisäkasvain. Siitä enemmän kohta. Tuomarina oli suomalainen Tuula Pratt. Oodi sai siis tulokseksi ERI:n, mutta tällä kertaa SA jäi saamatta ja sitä myötä myös kaikki muu tarpeellinen. Noh, taas näitä asioita mille ei mitään voi, ehkä me jonain vuosituhantena oikeasti saadaan se CACIB :)  Oodin arvostelu on luettavissa kotisivuilla. Myös luonnetestipöytäkirja löytyy sieltä.

Sitten vielä terveysrintaman uutisia. Almalta tosiaan leikattiin pari viikkoa sitten nisäkasvain pois kummittelemasta. Kyseessä oli kuitenkin hyvin pieni, ehkä herneen kokoinen kasvain. Alma on toipunut leikkauksesta hyvin, vaikka nukutuksessa, tai lähinnä siitä heräämisessä oli hieman ongelmia. Nyt Alma kuitenkin voi hyvin.
Eilen käytiin näyttämässä Alman silmiä Elina Pietilälle, ja tulokseksi saatiin se mitä uskalsin jo pelätäkkin. Alma todettiin PRA sairaaksi. Vaikka tuo ei mikään yllättävä uutinen olekkaan, tuli kuitenkin vähän surullinen olo. Eläinlääkäri sanoi että Alman Pra on edennyt vähän yli keskivaiheen, eli se on todennäköisesti jo puolisokea, eikä välttämättä enää näe pimeässä ollenkaan. Onneksi Almalla on kuitenkin järkevä luonne, eikä se ole arka tai mitään. Ja koska PRA kehittyy asteittain koira ehtii vähän paremmin totutella näön huononemiseen. Paska juttu mutta ei voi mitään. Sama kohtalo odottaa Nucaa, ja sekin on menossa silmäpeilaukseen syksyn/talven aikana, luultavasti samaan aikaan kuin Oodi.

Tänän kävimme Oodin kanssa pikavisiitillä Hyvinkään Kr-näyttelyssä. Tultiin paikalle viime tingassa, tollerit oli juuri alkaneet ja päästiin melkein suoraan kehään kun saavuimme paikalle. Vielä eilen oli melko epätodennäköistä että pääsisimme näyttelyyn, mutta sain kuin sainkin auton lainaan kaveriltani ja pääsimme paikalle. Ja hyvä niin koska Oodi sai viimeisen sertin ja oli VSP :) Nyt ei siis tarvitse ainakaan sertiä enään metsästää! Taippareihin ajattelin loppukesästä mennä, kunhan ilmat vähän viilenee.

Alla Oodin arvostelu, lisään myöhemmin kuvan kun saan sen käsiini :)

Tuomari: Esko Nummijärvi
Arvostelu: “Rotuyyppi erinomainen. Sopusuhtainen, hyvin näyttävä narttu. Oikean muotoinen pää, hyvä pitkä kaula. Hyvä selkä, hyvä häntä, hyvä rintakehä ja eturaajat, hieman ahtaat takaliikkeet. Raajaluusto saisi olla vahvempi.
Tulos: AVO-ERI, SA, PN1, SERT, VSP

Tollereita oli ilmoitettu paikalle 7, en tiedä oliko kaikki paikalla, koska ei ollut luetteloa. Rop oli Tollerbay Banjo Intro, joka myös sai Sertin. Muille ei tietääkseni jaettu SA:ta tai ERI:ä.

Alla muutama kuva Oodista Hyvinkään näyttelystä, kuvat on ottanut Sanna Saarinen, suuret kiitokset!

Seuraava sivu »

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.