Treenailua

Tänään oltiin pitkästä aikaa treenamassa. Oodin kanssa ollaan vaan tehty lyhyitä linjoja, lähinnä eteen lähetyksiä ja muutama hakuruutu. Riistaa Oodi ei ole taippareiden jälkeen nähnyt, ei kyllä nähnyt nytkään, ja tarkoituksella pidetäänkin taukoa. Tauko näkyikin treeneissä, Oodi oli tosi nopea ja suoraviivainen, pieniä lipsumisia oli välillä kyllä havaittavissa, mutta kokonaisuutena ihan hyvä treeni ja hyvin pysyi hiljaakin, vaikka loppua kohden ääntely lisääntyikin. Jenna oli mukana henkisenä opastajana, ja molemmat pojat Ringo ja Hugokin oli mukana. Tehtiin Oodille linja eteen, lähetykset meni hyvin, oli hiljaa ja palautti nopeasti ja suoraan. Tehtiin myös markkeerauksia toiselle puolelle, niin että Oodi haki vuorotellen edestä damit ja sivulta markkeerausdamit. Lopuksi kokeiltiin vielä paritreeniä Oodilla ja Ringolla, Oodille on aina ollut vaikea paikka nähdä toisten noutoja, silloin se ääntelee helposti. Nyt pysyi ihan hyvin hanskassa vaikka lopussa lähtikin Ringon perään.. Kuitenkin ihan hyvin meni, ja kohtuullisen hiljaakin entiseen verrattuna. Lopuksi käveltiin pitkä metsälenkki. Yhteensä meni melkein 3h. Nyt koirat makaa hyvin hiljaisina, Almakaan ei sano mitään vaikka yleensä alkaa kerjätä iltaruokaa 2h etuajassa. Alman sisäinen kello ei ole vielä siirtynyt talviaikaan.

Tässä muutama kuva tältä päivältä ja muutama vanhakin:

Ringo

Hugo

Oodi

Alma

Allu haluaa ruokaa

??

Majakka ja Perävaunu

 

Plaah

Syksy on tulossa, pimeys ja kylmyys lähestyy.. En ole niinkään mikään syksy tai talvi ihminen, pimeys aiheuttaa kaamosmasennusta, ja yleistä mielialan lässähtämistä. Viime viikolla olin aika laiska treenaamaan, tietty myös viime aikaiset terveysuutiset eivät ole mitenkään mieltä nostaneet. Jotain ollaan kuitenkin tehty, dameilla tosin. Varikset on lopussa, mutta kaikkea muuta jännää pakastimesta toki löytyy. Tilasin vähän verta, ja tarkoitus olisi vielä tänä syksynä ehtiä vetämään Oodille jälki tai pari. Mulla olisi nimittäin jopa kaatokin sinne jäljen päähän, siitä kiitos kuuluu Jennalle. sorkkaa Oodi ei olekkaan vielä nähnyt.

Kävin viime viikonloppuna työskentelemässä Tolleri-WT:ssä ja pääsin seuraamaan suorituksia ihan aitiopaikalta, tuomarin vierestä nimittäin Harmitti tosi paljon kun en ottanut kameraa mukaan, olisin varmaan saanut hyviä kuvia! En nähnyt kaikkia rasteja, mutta sain paljon vinkkejä treenaamiseen niiltäkin osin mitä näin. Ja olihan se tietty hienoa nähdä monenlaisia tollereita ja uusia tuttavuuksia. WT:n salat ovat nyt jokseenkin auenneet minulle, ja ehkä sekin voisi joskus hamassa tulevaisuudessa olla yksi meidän lajeista. Hiljaisuus vaan ei ole Oodin parhaita puolia, ja sen eteen saadaan vielä tehdä paljon töitä.

En ehtinyt ilmoittamaan Oodia Lahden Kv-näyttelyyn, joten jäljelle jää varmaan loppuvuoden näyttelyistä Tampereen ryhmis. Vaikka ehtiihän sitä viimeistä sertiä myöhemminkin metsästämään, jotenkin vaan on sellainen tunne että sitä ei tipu meille millään Ensi viikonloppuna lähden katsomaan SNJ:n näyttelyä, ja saan samalla hoitolapsen vähäksi aikaa

Extrabonuksena vielä muutama onneton räpsäisy meidän treenailuista, aika harvoin jaksaa kantaa kameraa mukana.

Oodi sulautuu maastoon.

Täsä tää ny ois

Perseote pitää..

Pikkukettu lähikuvassa

 

Kuvia ja lässytystä

Tein tänne blogiin kuvasivun, olen jotenkin laiska erottelemaan ja pienentämään kuvia, tää on niin kätevää kun blogi tekee sen mun puolesta Kuva-albumista löytyy kuvia tältä kesältä, osa voi olla jo kotisivuilla.

Ollaan treenailtu vähän tokoa ja vähän ohjauksia dummyilla. Tokossa käytiin taas viime torstaina. Ihan niin hyvin ei mennyt kuin viime kerralla, mutta syy piilee varmaan siinä että otin Oodin himasta lennossa, ja siitä suoraan kentälle. Se oli niin täynnä energiaa, keskittyi välillä olemattomasti, ja haahuili edes takaisin. Treenien jälkeen otin muutamia lyhyitä seuraamisia, ja silloin se jaksoi jo keskittyä enemmän.Kävimme viime sunnuntaina treenamassa Jennan ja poikien kanssa. Treenit meni ihan hyvin, Oodin ääntely passissa on vähentynyt, vaikka silloin tällöin se vähän piipittää.

Eilen tein Oodin kanssa lyhyen ohjaustreenin dameilla, vielä aika helppoja treenejä olen tehnyt sen kanssa, mutta vaikeutan niitä pikkuhiljaa. Ensi viikonloppuna olen menossa Tolleri WT:seen töihin, mielenkiintoista päästä seuraamaan suorituksia, jos vaikka mekin joskus mentäisiin.

 

Illan tokoilut

Tänään meillä oli ohjelmassa KKH:n tokotreenit. Ihan hyvin kokonaisuudessaan meni, vaikka harjoiteltavaa löytyy vielä vaikka muille jakaa. Aloitettiiin luoksepäästävyydellä, missä ei tietty mitään ongelmaa. Siitä jatkettiin 2min paikallaololla, koirat jätettiin riviin, ja ohjaajat menivät n.20metrin päähän koirista (metrit on luultavasti väärin, olen tosi surkea arvioimaan etäisyyksiä..) joka tapauksessa Oodi pysyi nätisti paikoillaan, vaikkä välillä vilauttelinkin sille käsimerkkiä, koska häiriössä ei olla juuri paikallaoloa treenattu. Onneksi kaikkien koirat pysyivät paikallaan, koska en tiedä mitä Oodi olisi tehnyt jos joku muu koira olisi noussut. Seuraavana oli liikkeestä maahanmeno, jota ei olla juurikaan harjoiteltu, viimeksi muistaakseni UMN:n tokokurssilla Autoin Oodia siinä aika paljon, nopeasti se kuitenkin tajusi jujun, vaikka pitää sitä silti lisää harjoitella. Liikkeestä seisominen olikin sitten vähän vaikeampi liike, mutta muutamalla toistolla sekin onnistui joten kuten. Sitten otettiin vielä lisää paikallamakuuta, tällä kertaa suuremmalla häiriöllä. Oltiin ringissä, ja ohjaajat oli koirien edessä parin metrin päässä. Kouluttaja meni koirien viereen ja yritti “istu” käskyä, ja samalla myös lässytti koirille kimeällä äänellä. Sekin meni hyvin, Oodi ei noussut eikä paljoa edes kiinnostunut kouluttajasta. Taas nostettiin vähän panoksia ja kouluttaja kaivoi taskusta kaksi tennispalloa.. Tennispallot on Oodin suurin heikkous, ensimmäisellä yrityksellä Oodi singahti tietysti pallon perään kun kouluttaja vieritti sen Oodin viereen Toisella yrityksellä meni jo paremmin, vaikka Oodi vähän yrittikin haukata pallosta, mutta ei kuitenkaan noussut. Kolmas kerta toden sanoi, Oodi vain vähän katsahti palloa mutta pysyi paikallaan. Viimeisenä otettiin luoksetulo, Oodi lähti vauhdilla tulemaan, mutta pysähtymisessä on vähän ongelmia kun vauhtia on vähän liikaa. Ja kun Oodi tuli eteen se jäi vinoon. Pitäisi varmaan kokeilla luoksetulossa perusasentoa, niin ei ehkä jäisi vinoon, kun tuntuu että se vähän yrittää hakea perusasentoa. Noh, kivat treenit oli joka tapauksessa, Oodi vähän taas piipitti, mutta paljon vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla Sain myös tänään kuulla että viimeisellä kerralla pidetään möllitoko! Nyt jännittää, pitää alkaa treenata enemmän!

Noutojutut on nyt jääneet vähän vähemmälle, maanantaina käytiin tekemässä lyhyt treeni yhdellä vaakulla, mitään ongelmaa ei nostoissa ollut, aika jännää että ongelmia ilmenee vasta siellä kokeissa. Harjoitukset jatkukoon! Seuraavan kerran olisi treenit sunnuntaina Jennan ja poikien kanssa “Löysin” tästä meidän läheltä ihan mahtavat treenimaastot, en tiedä miksi en ole sinne aiemmin eksynyt, koska olisi pitänyt vain mennä pientä polkua eri suuntaan meidän vanhoilta maastoilta. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sunnuntaina siis kohti uusia maastoja ja haasteita!

 

Voehan

Sekavat on tunnelmat eilisistä taippareista.  Blogiakaan en saanut heti päivitettyä kun eilinen meni kelaillessa että mikä meni vikaan? Treenit olivat kuitenkin sujuneet ongelmitta tähän asti. Kunnes sitten eilen matkasimme Vehmaalle “korjaamaan” edellisen tuloksen enemmän miellyttäväksi. Nooh, kilometrejä kertyi melkoisesti, onneksi kuitenkin oli personal-trainer Jenna mukana, niin matka taittui mukavasti Itse taipparit eivät kuitenkaan menneet niin mukavasti, Oodi oli pitkän matkan jälkeen melko rauhaton, ja piippasi aika paljon sosiaalisessa käyttäytymisessä. Arpaonni antoi meille tällä kertaa kolmannen vuoron. Olimme iltapäiväryhmässä.

Oodi oli odotuspaikallakin neliveto päällä syöksymässä lampeen. Paikka oli helpompi kuin viimeksi, vesinoudot oli pienessä suolammessa, ja hakuruutu aukeaa kalliomaastoa, mikä ei ollut kovin peitteistä muutenkaan. Ensimmäisessä noudossa ei ammuttu laukausta, ja tuomari heitti lokin lähelle veteen. Oodi meni veteen varmasti, mutta kuitenkin huomattavasti hitaammalla tahdilla kuin viime kokeessa. Oodi heitti pienen silmukan lokin ympäri, tarttui siihen ja toi. Ihan kiva, mutta tuollaista hitautta ja lenkkejä Oodi ei ole ennen vedessä harjoittanut. Nooh, seuraava lokki heitettiin veneestä ja ammuttiin laukaus,  Oodi lähti paremmin noutoon kuin ensimmäisellä, mutta ote lokin siivestä oli aika pinnallinen.  Hakuruudulla jatkettiin, Oodi oli täynnä intoa, mutta kun laukaus tuli ja varis heitettiin – Oodi kyllä lähti hyvin noutoon, mutta variksella ei kuitenkaan nostanut sitä ilman kehotusta. Seuraavalla lähetyksellä Oodi kävi tsekkaamassa varikset, mutta ei kuitenkaan nostanut. Saatiin toinen lähetys ja kolmaskin, tuomari kävi välillä heittelemässä varista Oodille, mutta se ei kuitenkaan ottanut sitä oma-aloitteisesti. Kehotuksesta se toi 2. variksen. Toisen variksen jälkeen sain käskyn kytkeä koiran. Kyllä otti päähän, mutta minkäs teet. Koiran pään sisälle ei voi päästä, kumma vaan että se ei ole tuollaista harrastanut moneen kuukauteen. No asialle ei voi enää mitään, emme varmaan enää tänä vuonna kokeile taippareita, se jää suosiolla ensi vuodelle. Nyt keskitytään muihin lajeihin kuten Tokoon. Nomessa treenaillaan erityisesti nostoja, passia  ja ohjauksia. En tiedä ollaanko näyttelyihinkään menossa enää loppuvuodesta, mutta se jää nähtäväksi. Ajomatka kotiin taittui mukavasti kun oli hyvää seuraa, kotona vasta palasi mieleen että kuinka kävikään Kokeessa nähtiin myös tuttuja, ja pääsin tutustumaan myös Oodin serkkutyttö Aavaan. Onnittelut Tiinalle ja Aavalle NOU1-tuloksesta vielä tätäkin kautta !

Oodin taipumuskoe pöytäkirja:

29.08.2010 Vehmaa, Tuomari: Ossi Kähärä

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Avoin reipas koira.  Hyväksytty

2. Uimahalu:  Menee mielellään veteen, ui hyvin.  Hyväksytty

3. Hakuinto: Innokas koko ajan.  Hyväksytty

4. Noutohalu: Ei nouda itsenäisesti variksia.  Hylätty

5. Nouto-ote: Pinnalliset otteet lokeista.  Hyväksytty

6. Palauttaminen: Lokit ohjaajalle, ei tarpeeksi näyttöä variksista.  Hyväksytty

7. Reagointi laukaukseen:  Kiinnostunut.  Hyväksytty

8. Itseluottamus ja aloitekyky: -

9. Yhteistyö: Hyvä.  Hyväksytty

10. Yleisvaikutelma: Hyvä uimari ja innokas työskentelijä. Valitettavasti ei suostu varista noutamaan.  Hyväksytty

 

Sielunhoitoa sunnuntaina

Tänään oltiin treenaamassa Porvoossa Jennan, Ringon ja Hugon kanssa. Jenna kävi tekemässä Oodille hakuruudun osittain kaislikkoon ja osittain metsään. Osa variksista oli aivan rantaviivan tuntumassa. Oodi lähti hakuun vauhdikkaasti ja palauttikin 2 varista tosta noin vaan. Kolmannella lähetyksellä Oodi pulahti uimaan, mutta nousi rantaan ja kävi hakemassa kolmannen. Neljäs tuli myös. Viides varis oli kannon päällä, eikä Oodi sitä löytänyt niin tuli tyhjänä takaisin. Jenna kävi heittämässä yhden motivointivaakun, ja laitoimme Oodin uudestaan hakuun. Viides tuli taas vauhdilla. Ei viitsitty painostaa Oodia enempää, kun meni siihen asti niin hyvin,  Ringo-konkari kävi hakemassa kuudennen variksen. Jenna teki vielä Hugolle pienen markkeerauksen, ja me harjoiteltiin Oodin kanssa passissa oloa. Se on tällä hetkellä Oodin huonoin osa-alue, se kiihtyy muiden työskentelystä ja alkaa piippaamaan. Sain sen olemaan suurimman osan ajasta hiljaa, mutta paljon on vielä tekemistä. Jenna otti vielä Ringolla vesiohjauksia – vesihän on tunnetusti yksi Oodin heikoimmista kohdista, ja olikin täysi työ saada se rauhoittumaan. Lopuksi tehtiin vielä yksi hakuruutu, 3 variksella avoimeen mutta peitteiseen maastoon. Jenna teki ruudun motivoidusti, ja Oodi muisti hyvin varisten putoamispaikat, ja kaikki varikset tulivat vauhdilla. Jenna teki Ringolle ohjauksia vaakuilla, ja me harjoiteltiin taas hiljaa olemista. Nyt alkoi mennä vähän paremmin, mutta sen voi pistää väsymyksen piikkiin. Joka tapauksessa treeneistä jäi hyvä maku suuhun, tauko on selkeästi tärkeä osa meidän treeneissä Kiitos vaan treeniseurasta ja sielunhoidosta Jennalle ja pojille !

 

Öinen hakuruutu

Tein Oodille myöhäisillan hakuruutuharjoituksen. Täällä on ollut tänään polttavan kuuma ja painostava ilma, jo aamulla oli lähes +30 astetta. Sen takia treenit on siirretty myöhään illalle, jos vaikka ei olisi niin kuuma. Tosin vaikka lämpötila on laskenut iltaa kohti, meinaa hikeä pukkaa pelkäästään kävellessä. Nojoo, asiaan. Tein siis hakuruudun, melko helppoon maastoon, jossa Oodi ei ole kuitenkaan aiemmin käynyt. Maasto on kyllä aika lähellä meitä, eli ihan vieraassa ympäristössä ei kumminkaan oltu. Tein ruudun 6 variksella. Piilotin 5 ja heitin yhden ruutuun. 5 vaakkua tuli nopeasti, kuudetta piti vähän hapuilla, mutta uusinta lähetyksellä sekin tuli kotiin asti. Viimeksi olen treenannut Oodin kanssa 5 päivää sitten, tauko tekee edelleen teräänsä. Seuraavan kerran mennään varmaan treenaamaan huomenna, mutta tällä kertaa kuitenkin vaan laahausjälkeä kanilla. Vaikka se onkin tähän asti sujunut Oodilta helposti, kuitenkin kertaus on opintojen äiti

Meillä alkaa myös tokotreenit elokuun lopussa, Oodi sai paikan jatkavien ryhmästä. Vaikka tokoa treenataankin aikalailla huvikseen, voisi siitä tulla meidän talven ajanviete, jos vaikka siihen asti päästäisiin että kokeisiin voisi ilmoittaa.. Siihen on kyllä vielä tekemistä, toko on ollut meidän osalta aika jäissä, kun ollaan keskitytty taippareihin. Perusasento on vähän vinossa, ja kontaktikin vähän ailahtelevaa. Suurinta osaa alo-liikkeistä ollaan harjoiteltu, mutta hiomista on paljon. Toko ei ole kuitenkaan tällä hetkellä mikään mun ykkössuosikkilaji, mutta ehkä kun päästään taas sen makuun, alkaisi sekin kiinnostaa enemmän..

Heinolan näyttely lähestyy.. Oodilla on vielä karvoja kiinni, mutta vähän ohuelta se näyttää. Ylläripylläri on myös se että ilmoitin myös Alman Heinolan näyttelyyn Se oli sellainen hetkellinen ja mielenvikainen teko, en ole kuitenkaan vielä 100% että tuleeko Alma sinne ihan oikeasti, leikkaushaavan takia siltä puuttuu turkkia kaulasta aika isohko pala.. Doping-sääntöjäkin on kyttäilty, ja lääkkeiden varoaikojenkin vuorokaudet täyttyy, mutta en kuitenkaan vielä ole lopullisen varma, jos toi karva kasvais edes vähän ettei näyttäis raasu niin rujolta. Heinolan menestyksen tai tappion jälkeen en ole vielä suunnitellut seuraavia näyttelyitä. Jos jaksaa niin ehkä loppuvuodesta, mutta sen näkee sitten. Allu täyttää ens vuonna 10v, ehkä sen kanssa sitten käydään näyttelyissä huvin ja urheilun vuoksi

 

Varistelua

Tein tänään Oodin kanssa pienen iltatreenin. Päivällä on niin tukahduttavaa, ja toisaalta pieni hämäryys on vain hyödyksi – Oodi käyttää enemmän nenäänsä kuin silmiään haussa. Otin mukaan 3 vaakkua, ja tein lyhyitä ja innostavia markkeerauksia, ja pari ruutuakin. Kaikki varikset tuli helposti ja vauhdikkaasti. Tauko tekee näemmä aina hyvää, ja olenkin ajatellut testaavani taukojen vaikutusta Oodin työskentelyyn jatkossa. Tietty tutut maastotkin tekivät tehtävät Oodille helpoiksi. Nyt on tavoitteena treenata mahdollisimman paljon uusissa maastoissa, ja myös niin että hakuruutu on lähellä vesinoutoaluetta. Taippareissa Oodi lähti alussa rantaa kohti, enpä ole sitä aiemmin tajunnut treenata. Nyt kuitenkin kun ollaan käyty taippareissa niin tiedän paremmin mitä pitää treenata. Yritän kuitenkin ennen kaikkea malttaa mieleni, ja pitää treenien väliä vähän pidempänä kuin aikaisemmin

Tänään soittelin eläinlääkärille, kun viimeksi kun Almalta poistettiin patteja, otettiin yhdestä patista näyte. Se ei ollut tavallinen rasvapatti, vaan näytti lähinnä tosi pieneltä hot spotilta jonka alla oli pieni kyhmy. Tulokseksi saatiin hyvänlaatuinen karvatupenkasvain jos nyt oikein muistan/kuulin, kun puhelu pätki tosi paljon. On kuulemma epätodennäköistä että uusisi, ainakaan samaan paikkaan. Kaikkea jännää sitä aina löytyy..

Käytiin tuossa myös lomailemassa Kuusamossa viikon ajan. Äitini vuokrasi sieltä “mökin”, mikä oli kuitenkin aika luxus eikä sitä oikein voinut ihan mökiksi kutsua. Olleenkaan valittamatta kuitenkaan, ihan kiva välillä vaan olla. Käytiin Rukalla vähän samoilemassa ja siinä samalla Huskyfarmilla. Huskyt oli ihania, olisin voinut ottaa kaikki mukaan Kuusamossa oli mukavan rauhallista ja porojakin nähtiin tosi paljon. Olishan se toisaalta ihan mukava asustella jossain pohjoisessa, tähän kaupungin betonihelvettiin kun olen aikaa sitten jo kyllästynyt. Kävin myös maastopyöräilemässä Nucan ja Oodin kanssa, se oli tosi kivaa kun koiratkin sai juosta vapaana, ja maasto oli niin helppoa ajettavaa. Otin reissulla aika paljon kuvia (yli 700) nyt pitää vaan valita parhaat päältä, siinä voi mennä tovi mutta kyllä niitä tännekkin vielä ilmaantuu Alla vähän esimakua:

Oodi nauttii arskasta, mun mielestä tosi hyvä kuva !

Nuca osaa nauttia suuremmilla eleillä

Tää on ihan kalenterimatskua, Oodin uljas häntä, Nuca pyllistelee, eli ei liian hyvää ollakseen totta

Todiste siitä että oikeasti nähtiin poroja ! ja vielä lähietäisyydeltä, ne oli rauhallisia, ei turhia hötkyilleet

Kuva mun lempparihuskyista, nää olis voinu lähtee mukaan <3

Yhdistyneet ketut autossa, Oodi ja Alma aina pitää päätä toistensa päällä

Allu, tuhansien ilmeiden koira, en tiedä voiko se pahoin vai mitä, mutta se piti tuota ilmettä yllä aika kauan

 

NOU0

Niin kuin otsikosta näkyy, käytiin tänään kokeilemassa taippareita Oodin kanssa. Tällä kertaa ei päästy läpi, mutta parempi onni ensi kerralla. Taipparit järjestettiin Hauholla, järjestäjänä Chessikerho. Tuomarina oli Tapio Sihvonen ja tuomariharjoittelijana Maarit Nikkanen. “Arpaonni” soi meille ensimmäisen vuoron, mikä tietty jännitti aikalailla, en ole taippareissa ollut ennen edes katsomassa Vesityö meni loistavasti, Oodi lähti heti noutoon ja toi ongelmitta molemmat lokit, toisen käteen, toisen tiputti viereen. Hakuruutu oli todella vaikeassa maastossa, edessä oli paljon puita ja maanpinta oli todella peitteinen. Itse vähän mokasin hakuruudun alussa, lähetin Oodin heti kun varis heitettiin, ampuja ja heittäjä olivat vielä ruudussa ja Oodi otti niistä häiriötä. Toisella lähetyksellä Maarit härnäsi Oodia vaakulla ja ensimmäinen vaakku palautui. Oodilla oli kova kaipuu rannalle ja seuraavalla lähetyksellä se lähti rantaan päin. Kutsuin sen takaisin ja lähetin uudestaan. Toinen vaakku tuli hyvällä otteella, mutta tipahti jalkoihin. Kolmannella lähetyksellä Oodia piti taas vähän ohjailla ja lähettää uudestaan, ei olla treenattu noin vaikeissa maastoissa, niin se ei varmaan oikein uskonut että puiden takana olisi mitään. Kolmas vaakku tuli kuitenkin, jalkoihin sekin. Neljännen vaakun Oodi löysi mutta ei nostanut, sain toisen lähetyksen ja se kieltäytyi uudestaan, siihen se koe keskeytettiin. No ei harmita sinänsä, vaikka tietty ykkönen olisi ollut kiva, tiedän ainakin nyt mihin kannattaa treenatessa kiinnittää enemmän huomiota. Seuraavan kerran kokeillaan varmaan syksymmällä, että saadaan vähän aikaa treenata.

Oodin arvostelu:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu ystävällisesti ja myönteisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Hyväksytty

2. Uimahalu: Erinomainen uimahalu. Hyväksytty

3. Hakuinto: Liikkuu välillä hyvin alueella. Vaatii useita lähetyksiä. Hylätty

4. Noutohalu: Vaatii avustusta 1.variksella. Ottaa osan oma-aloitteisesti. Hylätty

5. Nouto-ote:  Hyvät, pehmeät. Hyväksytty

6. Palauttaminen: Ohjaajan viereen. Hyväksytty

7. Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen. Hyväksytty

8. Itseluottamus ja aloitekyky: -

9. Yhteistyö: Riittävä. Hyväksytty

10. Yleisvaikutelma: Tänään erinomaista uimahalua osoittanut narttu, jolle hakuinnon ja noutohalun puute aiheuttaa keskeytyksen. Hylätty