Oodi taippareissa..

Kolmas kerta olisi voinut toden sanoa, mutta ei..Tulos jälleen NOU0.
Oodi oli kokeen viimeinen koira – jolla en siis usko olevan mitään vaikutusta, odotteli ihan suht rauhassa, pientä piippausta oli tietty ilmassa mitä Oodilla usein onkin passitilanteissa. Edellisen viikon treenit meni ihan nappiin, ja aina treeneissä Oodi on tehnyt tosi hyvää työtä. Lopputulos miksi taas kaikki meni vähän miten meni, on varmasti se että häiriö on Oodille liikaa. Omissa treeneissä sitä on aika vaikea järjestää, ja ilmeisesti Oodi on aika herkkä häiriölle. Paska juttu, joka kerta ekoista taippareista lähtien, toi homma on mennyt huonommin vaan. Ekoissa taippareissa Oodin haku oli aika hajanaista, mutta toi silti kolme ja kieltäytyi vasta neljännestä. Toisissa taippareissa toi kaksi, ja nyt yhden, eli heittovariksen ja senkin pillityksellä.. Noh, ei mahda mitään, lisää treeniä.. Tänä vuonna ei kuitenkaan enää taippareihin mennä, se on sitten taas ensi vuoden juttu. Harmi homma, Nome-kokeet kiinnostaisi tosi paljon, mutta voi olla kun toi taippareiden läpäisykin on noin haastavaa että Nome-kokeetkin kariutuu.. Plaah, ärsyttää kyllä ihan mielettömästi!

Oodin taipparipöytäkirja on nähtävissä kotisivuilla.

 

Viikonlopun tulokset ja Alman silmäpeilaus

Viikonloppu tuli ja meni, lauantaina osallistuttiin Oodin kanssa KKH:n järjestämään luonnetestiin. Testi meni pitkälti niin kuin osasin kuvitellakin, ainoastaan Oodin toimintakyvyn tulos (-1) jäi hieman harmittamaan. Oodilla meni kelkkaosuudesta pakka vähän sekaisin, eikä millään meinannut uskoa että se ei ole mitään pelottavaa. Oodi siis haukkui kelkalle, eikä meinannut millään tulla aluksi katsomaan sitä, vaikka sitten loppujen lopuksi tulikin. Yllättävää tuossa oli siis se että Oodi ei ole normaalissa elämässä (tietenkään kohdannut hitaasti luokse nytkyvää kelkkaa missä on ihmishahmo kyydissä), mutta muutenkaan käyttäytynyt samalla tavalla. Ja kuitenkin MH-kuvauksessa ääniherkkyyttä kuvaava räminälaite ei saanut Oodissa aikaan samanlaista reaktiota, ja tällöinkin Oodi meni heti katsomaan laitetta. Samaa käytöstä odotin myös nyt, koska Oodi on ollut aina äärimmäisen utelias. Noh, lopputulos on mikä on, sitä on varmaan turha spekuloida, vaikka kyllä vähän aionkin:  Oodi ei ole tottunut lapsiin, se ei pelkää niitä tai ole vihainen, se ei vaan oikein tajua, kai sitä voi epävarmuudeksikin kutsua. Minulla ei ole lapsia eikä niitä tuttavapiirissäkään liiemmin ole.
Muut osa-alueet meni aika odotettavasti, vähän yllätyin kun Oodi ei ollutkaan kovin innokas puolustamaan mua, vaikka vähän haukkuikin. Itseään se kyllä puolusti hanakasti seinässä kiinni ollessaan.. Pimeässä huoneessa Oodi löysi mut melkein heti, vaikka tulikin sisään rynnäköllä, kävi tsekkaamassa huoneen missä olin, ja sitten olikin jo lähdössä pois. Haalaria ja rämisevää tynnyriä Oodi ei säikähtänyt yhtään niin paljon – niitä ohitettaessa se vielä vähän mulkaisi kelkkaa. Saldo oli siis +127p mistä vähennettiin 15pistettä,  täten lopputulokseksi jäi +112p. laukausvarma +++

Seuraavana päivänä en taaskaan saanut jäädä nukkumaan, vaan aamulla suunnattiin kohti Tervakosken KV-näyttelyä. Valehtelisin jos väittäisin ettei odotukset olisi olleet edes vähän korkealla – koiria oli ilmoitettu 7 kpl, joista kaksi siis omiani. Ilmoitin jossain oudossa mielentilassa Almankin. Alma ei kuitenkaan osallistunut, koska siltä leikattiin pari viikkoa sitten nisäkasvain. Siitä enemmän kohta. Tuomarina oli suomalainen Tuula Pratt. Oodi sai siis tulokseksi ERI:n, mutta tällä kertaa SA jäi saamatta ja sitä myötä myös kaikki muu tarpeellinen. Noh, taas näitä asioita mille ei mitään voi, ehkä me jonain vuosituhantena oikeasti saadaan se CACIB  Oodin arvostelu on luettavissa kotisivuilla. Myös luonnetestipöytäkirja löytyy sieltä.

Sitten vielä terveysrintaman uutisia. Almalta tosiaan leikattiin pari viikkoa sitten nisäkasvain pois kummittelemasta. Kyseessä oli kuitenkin hyvin pieni, ehkä herneen kokoinen kasvain. Alma on toipunut leikkauksesta hyvin, vaikka nukutuksessa, tai lähinnä siitä heräämisessä oli hieman ongelmia. Nyt Alma kuitenkin voi hyvin.
Eilen käytiin näyttämässä Alman silmiä Elina Pietilälle, ja tulokseksi saatiin se mitä uskalsin jo pelätäkkin. Alma todettiin PRA sairaaksi. Vaikka tuo ei mikään yllättävä uutinen olekkaan, tuli kuitenkin vähän surullinen olo. Eläinlääkäri sanoi että Alman Pra on edennyt vähän yli keskivaiheen, eli se on todennäköisesti jo puolisokea, eikä välttämättä enää näe pimeässä ollenkaan. Onneksi Almalla on kuitenkin järkevä luonne, eikä se ole arka tai mitään. Ja koska PRA kehittyy asteittain koira ehtii vähän paremmin totutella näön huononemiseen. Paska juttu mutta ei voi mitään. Sama kohtalo odottaa Nucaa, ja sekin on menossa silmäpeilaukseen syksyn/talven aikana, luultavasti samaan aikaan kuin Oodi.

 

Hyvinkää Kr

Tänän kävimme Oodin kanssa pikavisiitillä Hyvinkään Kr-näyttelyssä. Tultiin paikalle viime tingassa, tollerit oli juuri alkaneet ja päästiin melkein suoraan kehään kun saavuimme paikalle. Vielä eilen oli melko epätodennäköistä että pääsisimme näyttelyyn, mutta sain kuin sainkin auton lainaan kaveriltani ja pääsimme paikalle. Ja hyvä niin koska Oodi sai viimeisen sertin ja oli VSP Nyt ei siis tarvitse ainakaan sertiä enään metsästää! Taippareihin ajattelin loppukesästä mennä, kunhan ilmat vähän viilenee.

Alla Oodin arvostelu, lisään myöhemmin kuvan kun saan sen käsiini

Tuomari: Esko Nummijärvi
Arvostelu: “Rotuyyppi erinomainen. Sopusuhtainen, hyvin näyttävä narttu. Oikean muotoinen pää, hyvä pitkä kaula. Hyvä selkä, hyvä häntä, hyvä rintakehä ja eturaajat, hieman ahtaat takaliikkeet. Raajaluusto saisi olla vahvempi.
Tulos: AVO-ERI, SA, PN1, SERT, VSP

Tollereita oli ilmoitettu paikalle 7, en tiedä oliko kaikki paikalla, koska ei ollut luetteloa. Rop oli Tollerbay Banjo Intro, joka myös sai Sertin. Muille ei tietääkseni jaettu SA:ta tai ERI:ä.

Alla muutama kuva Oodista Hyvinkään näyttelystä, kuvat on ottanut Sanna Saarinen, suuret kiitokset!

 

Sipoon ryhmis ja muuta muminaa

Hohhoijaa, aika kiireistä on ollut meno viime aikoina. Maa ei ole enää jäässä, mutta treenit on. Pieniä damitreenejä ollaan tehty, ja jos ei oltaisi jo kahta kertaa taippareissa käyty niissä onnistumatta, niin tekisi mieli kokeilla miten hommat toimisi vaikka ei oltaisi treenattukkaan Nojoo, koulua on enää viikko jäljellä, vaikka se ei toisaalta paljoa lohduta, töitä on sitäkin enemmän. Oodi alkaa hitaasti kasvattamaan turkkia takaisin, ehkä mennään käymään näyttelyssä tai parissa kesän aikana. Taippareihin on mentävä, NOU1-tulos on niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana..

Sipoon ryhmiksessä käytiin, Oodi oli aika kehnossa turkissa, tulokseksi saatiin jo liiankin tutuksi tullut EH, huonomminkin olisi tietysti voinut mennä, joten se siitä Tuomarina olisi siis Riitta-Liisa Lehtonen, ja arvostelu tulee tässä: “Hyväntyyppinen, hyvin kulmautunut narttu, jolla vielä melko kevyt runko. Kaunis karva. Hyvä pää. Muuten hyvä selkälinja, mutta hieman luisu lantio. Liikkuu hyvin. “
Ihan kiva arvostelu vaikka ei Eriä, saatika sitten SA:ta irronnut. Toivotaan vaan nyt oikein kovasti että 3-vuotiaan Oodin runko vielä kehittyisi!

Almalta löytyi pieni nisäkasvain, sitä ei vielä leikata koska se on niin pieni. Eläinlääkäri ihmetteli miten edes löysin sen, koska se on ehkä 1/4 herneen kokoinen. Olen kyllä aika vainoharhainen noiden pattien kanssa, Almalla on tälläkin hetkellä 2 rasvapattia, mutta koska ne ei ole ärtyneitä, niin en ole nähnyt tarpeelliseksi leikata niitä vielä.

Ekstrana pari tylsistynyttä ketturaasua.

 

 

Hups

Viime päivityksestä on kulunut aikaa reilusti! Talvi on mennyt kotona koomassa. Kylmyys ei vain sovi mulle.  Pimeys on masentavaa ja treeni-into lopahtaa kun koulusta kotiin päästyä on jo ihan pimeää. Onneksi nyt alkaa viimein helpottamaan, ja treeni-intokin alkaa palata. Alman ja Oodin synttäreitäkin on “juhlittu” hiljaiselossa, Oodi täytti 3-vuotta 14.3! Jeejee ja onnea myös sisaruksille! Almalla oli synttärit 23.03 ja täytti pyöreät 10v! Alma on vieläkin tosi virkeä, vaikka hidas se on aina muutenkin ollut. Kuuroutta ilmenee, tosin siitä ei ole hajua että onko se oikeasti kuuro, vai teeskenteleekö se.

Oodin treenit on olleet yhtä jäässä kuin maa, Ihan hyvin sen pää on kestänyt, vaikka kyllä huomaa, että se on aika innokas ollut pari viimeistä kuukautta. Tänään kokeiltiin ihan pienimuotoisia markkeerauksia, ne meni hyvin ja vauhtia oli, ehkä liikaakin! Oodi on ilmoitettu Sipoon näyttelyyn 17.4, turkkia ei ole yhtään liikaa, ja luultavasti noi mitä on jäljellä ehtii varista pois parin viikon aikana Taipparitreenejä tosiaan aloitellaan, ja ne on tänä kesänä edessä! Tavoitteenahan ei ole käydä kuin yksissä taippareissa tänä kesänä ;D

Oodin pentusuunnitelmat on tällä hetkellä jäissä, oma elämäntilaanteeni ei tällä hetkellä anna periksi pennutukselle, ja koska Oodi on kuitenkin vasta 3-vuotias, sen ehtii pennuttaa myöhemminkin. Tällä hetkellä keskitytään treenaamiseen ja siinä samalla yritän myös keskittyä opiskeluun, viimeinen vuosi alkaa lähestyä!

 

We’re alive!

Pikku tovihan tuosta edellisestä päivityksestä on vierähtänyt, siihen tosin ei ole mitään muuta maagista syytä kuin laiskuus. Ja tietty myös joulukiireet, koska niidenhän piikkiin on hyvä laittaa kaikki.  Mitään erityistä ei ole tapahtunut, käväisin Voittaja- ja Helsinki Winner näyttelyissä, ensin torstaina ja perjantaina muutaman tunnin rakentelemassa, ja näyttelypäivinä olin kuvaamassa tollereita kehänlaidalla. Kuvat on nähtävissä virallisilla kotisivuillamme. Kirosin taas jälkeenpäin omaa amatöörimaisuuttani kuvaamisessa, olisi vaan kannattanut ottaa kuvat salaman kanssa, vaikka se aina temppuileekin. Lisäsalaman tarve olisi huutava, joulupaketista sitä vaan ei tullut, liekö syynä kenties korkeat hinnat(?) Noh, ei se mitään, pitää vaan harjoitella lisää. Jotenkin vaan aina iskee uskonpuute tuohon kameraan, kun kamerassa kuvat näyttää joko tosi hyviltä tai pimeiltä, mutta sitten koneella huomaakin että ne on ihan tärähtäneitä, keltaisia jne.

Oodilla alkoi juoksut 19.12, olinkin jo jonkin aikaa aavistellut että ne pian alkaa, ja edellisten juoksujen perusteella, osasin odottaa niiden alkavan joulu-tammikuun vaihteessa. Oodille ei ole pentuja tästä juoksusta tulossa, vaikka silmäpeilaustulos onkin korjaantunut. Pentuesuunnitelmat ovat vielä ajankohdallisesti avoinna, mulla kun on koulu puolivälissä, niin ihan kaikkina aikoina ei ole mahdollista pentuja hoitaa. Onneksi Oodilla on juoksuväli vain n.7kk niin se antaa jo vähän vaihtoehtoja

Ensivuodelle en ole kummempia lupauksia tai tavoitteita asettanut. Oodin olisi päästävä ne taipparit läpi, olenkin jo katsellut ensi vuoden taippareita sillä silmällä. Myös se vika serti olisi ihan jees, mutta siitä nyt ei voi tietää,  siihen kun ei oikein voi itse vaikuttaa. Tuomareiden lahjontakaan kun ei tule kysymykseen ;D Mikäli se viimeinen serti jostain heltiää ja taipparitkin menee läpi, niin sitten voisi ajatella lähtevänsä jonnekkin ulkomaille etsimään toista Cacibia, koska sitäkään ei välttämättä siunaannu meille täältä.  Ja jos ne taipparit tosiaan menisi suosiolla läpi, niin ehkä voisi jotain Nome-koettakin ajatella…

Hyvää Uutta Vuotta 2011 !

 

Tampere rn

Matka tuulen ja tuiskun läpi tampereelle osoittautui ihan hyväksi reissuksi, vaikkakin vähän myöhästyttiin edellä mainittujen olosuhteiden pakosta. Onneksi ei ollut niin kylmä kuin olisi voinut olla, vaikka pari tuntia tulikin maneesissa seisoskeltua. Varpaat oli kyllä ihan kohmeessa, ja vähän on vieläkin. Asiaan kuitenkin, mulla ei ollut luetteloa niin en oikein tarkalleen tiedä että kuka oli kuka ja kuka sai mitä. Meille Nummijärveltä heltisi ERI ja sitä kautta myös Vara-serti ja PN4-sija. Ihan jees siis, vaikka tietty vähän harmittaa että ei sertiä saatu, mutta sen metsästys jatkuu sitten ensi vuonna… Esitettiin myös Hedera’s-kasvattajaryhmä joka sai KP:n. Oodin kaveri Nemo (Hedera’s Flaming Fairy) sai myös Vara-sertin ja oli PU4. Rop oli Hedera’s Go for It ja Vsp Hedera’s Blazing Blossom.

Oodin arvostelu, ja kuva jossa kettu ylpeänä kantaa ruusukettaan..

6.12.2010 Tampere rn, Tuomari: Esko Nummijärvi

“Rotutyyppi erittäin hyvä. Kevyt piirteinen, pieni. Hyvä ylälinja. Luisu lantio. Taka-asentoinen häntä. Hyvä rinta. Upea karvapeite. Kaunis väri. Liikkuu erittäin hyvin.”

AVO-ERI AVK1, PN4, VASERT

 

Silmätarkastuspaneeli

Tänään olimme Oodin kanssa Silmätarkastuspaneelissa. Oodin silmät todettiin terveiksi, vaikka piste silmästä edelleen löytyikin. Piste ei kuintenkaan minimaalisen kokonsa vuoksi osoittautunut RD:ksi, ja voin siis huokaista helpotuksesta. Distichiasis lausunto jäi voimaan, ja tällä kertaa löytyi molemmista silmistä yksi ripsi. Koiranetiin kun oli tullut tieto että Oodilla olisi ektooppinen cilia, joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ihmettelin miksi niin oli merkitty, koska lääkäri ei silloin sanonut että ripsiä olisi löytynyt enemmän.  Mutta ilmeisesti lääkäri oli vain unohtanut erotella nuo kaksi toisistaan.  Oodin silmät tutki Juha Pärnänen, Marjukka Sarkanen, ja mysteeriksi jäänyt kolmas lääkäri jonka allekirjoituksesta ei saanut selvää eikä leimaa ollut. Maanantaina on Tampereen ryhmis missä varmasti tulee aika pitkäksi kun harjoitusarvostelijoita on kolme ja tollereita ilmoitettu 33kpl.

 

Paneeli kutsuu!

Eilen tuli tieto paneeliin pääsystä, mutta tänään sen sain vasta luettua. Mahtava juttu että päästiin, koska epäilin että ei välttämättä oltaisi ihan etusijalla, koska Oodilla on Avoin ja sairas-diagnoosit. Paneeli pidetään 4.12. Toivotaan että minimaalinen piste Oodin silmässä ei olisi mitään ikävää, ja olisihan se hienoa jos se vaikka olisi hävinnytkin! ;D Cross your fingers folks!

identtistä, huomaamatonta kerjäämistä esiintyy yleensä ennen ruokailua.

 

Treenailua

Tänään oltiin pitkästä aikaa treenamassa. Oodin kanssa ollaan vaan tehty lyhyitä linjoja, lähinnä eteen lähetyksiä ja muutama hakuruutu. Riistaa Oodi ei ole taippareiden jälkeen nähnyt, ei kyllä nähnyt nytkään, ja tarkoituksella pidetäänkin taukoa. Tauko näkyikin treeneissä, Oodi oli tosi nopea ja suoraviivainen, pieniä lipsumisia oli välillä kyllä havaittavissa, mutta kokonaisuutena ihan hyvä treeni ja hyvin pysyi hiljaakin, vaikka loppua kohden ääntely lisääntyikin. Jenna oli mukana henkisenä opastajana, ja molemmat pojat Ringo ja Hugokin oli mukana. Tehtiin Oodille linja eteen, lähetykset meni hyvin, oli hiljaa ja palautti nopeasti ja suoraan. Tehtiin myös markkeerauksia toiselle puolelle, niin että Oodi haki vuorotellen edestä damit ja sivulta markkeerausdamit. Lopuksi kokeiltiin vielä paritreeniä Oodilla ja Ringolla, Oodille on aina ollut vaikea paikka nähdä toisten noutoja, silloin se ääntelee helposti. Nyt pysyi ihan hyvin hanskassa vaikka lopussa lähtikin Ringon perään.. Kuitenkin ihan hyvin meni, ja kohtuullisen hiljaakin entiseen verrattuna. Lopuksi käveltiin pitkä metsälenkki. Yhteensä meni melkein 3h. Nyt koirat makaa hyvin hiljaisina, Almakaan ei sano mitään vaikka yleensä alkaa kerjätä iltaruokaa 2h etuajassa. Alman sisäinen kello ei ole vielä siirtynyt talviaikaan.

Tässä muutama kuva tältä päivältä ja muutama vanhakin:

Ringo

Hugo

Oodi

Alma

Allu haluaa ruokaa

??

Majakka ja Perävaunu